Suomen talvi on suolesta, kuten hentoviiksinen R&B muusikko Stig Dogg niin hienosti ilmaisee. Se on jopa niin syvältä, että näin lokakuussa alkaa miettimään sitä, miksi sitä oikein viettää talvea täällä synkässä pohjolassa? Pian on taas luvassa sitä kauan odotettua herkkua, nimittäin loskaa. Ei pelkästään se kylmyys ja lumessa tarpominen, vaan se ikuisuudelta tuntuva pimeys. Se pimeys, joka odottaa ulkona kun heräät ankeaan työpäivään ja se pimeys, joka ottaa sinut vastaan työpäiväsi päätyttyä.
Kristallin kirkas vesi, trooppinen lämpö ja vapaus. Näitä ainakin minä haluan ja olenkin päättänyt, että tämä kuluva talvi on minulle viimeinen Suomessa. Viimeiset kaksi talvea on ollut yhtä helvettiä. En halua enää ikinä palella ulkona järjettömässä pakkasessa ja odottaa sitä junaa mikä ei ole koskaan tulossa.
Ensi vuonna kaikki on toisin. Näin olen sen päättänyt ja niin tulee tapahtumaan. Se, että miten tämä toteutuu on vielä auki, mutta päätös on tehty ja minua ei pysäytä mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti