4. luku - Ensimmäinen matkakohde

Nyt on Lokakuun puoliväli ja ainakin itseäni jo ahdistaa tuleva talvi. Miten selviän siitä, kun jo nyt ilma on jäätävän kylmää? Olipa kyllä taas ihanaa tarpoa vastatuuleen kohti työpaikkaa. Onneksi on jälleen viikonloppu edessä ja jopa Suomessa on kivaa kun ei tarvitse tehdä töitä. Näin työviikon lopuksi voisin paljastaa ensimmäisen matkakohteen.

Kaakkois-Aasiassa olen jo kerran ehtinyt piipahtamaan, joten minulla muutamista paikoista jonkinlainen käsitys. Filippiineillä en ole käynyt ja se on ehkä se kiinnostavin paikka juuri nyt. Joten laitetaan se oitis mahtakohdelistalle.Englanti on toinen virallinen kieli Filippiineillä, joten kommunikointi voisi olla helpompaa täällä kuin muualla Aasiassa. 

Filippiinit koostuvat tuhansista toinen toistaan upeammista saarista. Voin kuvitella viettäväni jossain pienellä saarella laatuaikaa pötkötellen riippumatossa ja nauttien auringon lämmöstä. Toisaalta Kaakkois-Aasiasta löytyy näitä ihania saaria melkeinpä jokaisesta maasta, mutta jokin tässä maassa erityisesti kiehtoo. Ehkäpä aivoni muistavat erään kaverini sanoneen, että siellä on halpaa kaljaa (halvempaa kuin Thaimaassa) ja kauniita naisia.

Matkakohteet::

Filippiinit

3. luku - Duuni on hanurista

En ole ikinä nauttinut mistään työstä mitä olen tehnyt. Toki joitain mukavia hetkiä on myös työelämässä ollut, mutta en ole ikinä kokenut, että kuuluisin joukkoon. Ehkä parhaimpia työkokemuksia ovat olleet muutamat kesätyöt. Yhtenä kesänä työskelin maan alla kuin kaivostyöntekijä konsanaan, henkilökortti jätettiin tunnelin luukulle ja sitten painuttiin syvyyksiin vetämään kaapelia. Palkka tosin ei ollut kummoinen, mutta pieni tunnelilisä lihotti pikkaisen tiliä. Tunnelma oli kuitenkin miellyttävä 200m maanpinnan alla.

Nykyisin työskentelen konttorirottana suuressa monikansallisessa yrityksessä. Työ on aika vapaata ja työkaveritkin ovat mukavia. Silti tässä hommassa jokin mättää. Ehkä minua ei vaan ole luotu istumaan toimistossa. Toisinaan haaveilenkin ns. oikeista töistä kuten kivimiehen ammatista tai metsurin hommista.

Ehkä tulevalta reissultani löydän itseni ja toivottavasti tiedän myös mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Ainakin tällä hetkellä haaveena olisi olla vapaana ja harrastaa minulle rakkaita harrastuksia.

2. luku - No money, no girl, no problem

Talven skippaaminen ilman fyrkkaa taitaa olla mahdottomuus, joten on aika ryhtyä toimenpiteisiin. Kävin pankissa juttelemassa sijoittamisesta. Sainkin muutamia hyviä vinkkejä koskien säästämistä ja sijoittamisesta yleensä.

Itse päädyin avaamaan perinteisen säästötilin, jonka lisäksi kokeilen rahastosijoittamista sekä osakekauppoja. Suurin osa ylimääräisestä fyffestä menee säästötilille ja pieni kiinteä summa menee joka kuukausi rahastoon. Aina kun muutama ylimääräinen satanen kertynyt takataskuun, ostan niillä osakkeita.

Jostain muistan lukeneeni suomalaisten keskipalkan olevan n. 3000 €. Itse jään hieman tästä, mutta asun halvassa vuokra-asunnossa ja muita kulujakin kohtuulisen vähän. Tavoitteena laittaa rahaa poikimaan 500e - 1000e joka kuukausi. Lisäksi yritän keksiä muita tulonlähteitä, mutta tässä ainakin ensitoimet.

Aikaa kerätä rahaa on n. vuosi. Joten pelkästään säästämällä pääsen jo helposti matkalle, mutta tavoitteena on olla mahdollisimman pitkään pois Suomesta ja nähdä mahdollisimman paljon maailmaa. Joten rahaa tulee myös palamaan...

Ensimmäinen luku - Lupaus

Suomen talvi on suolesta, kuten hentoviiksinen R&B muusikko Stig Dogg niin hienosti ilmaisee. Se on jopa niin syvältä, että näin lokakuussa alkaa miettimään sitä, miksi sitä oikein viettää talvea täällä synkässä pohjolassa? Pian on taas luvassa sitä kauan odotettua herkkua, nimittäin loskaa. Ei pelkästään se kylmyys ja lumessa tarpominen, vaan se ikuisuudelta tuntuva pimeys. Se pimeys, joka odottaa ulkona kun heräät ankeaan työpäivään ja se pimeys, joka ottaa sinut vastaan työpäiväsi päätyttyä.

Kristallin kirkas vesi, trooppinen lämpö ja vapaus. Näitä ainakin minä haluan ja olenkin päättänyt, että tämä kuluva talvi on minulle viimeinen Suomessa. Viimeiset kaksi talvea on ollut yhtä helvettiä. En halua enää ikinä palella ulkona järjettömässä pakkasessa ja odottaa sitä junaa mikä ei ole koskaan tulossa.

Ensi vuonna kaikki on toisin. Näin olen sen päättänyt ja niin tulee tapahtumaan. Se, että miten tämä toteutuu on vielä auki, mutta päätös on tehty ja minua ei pysäytä mikään.